True friendship is a beautiful thing, a connection that will last a lifetime. In this collage/mixed media piece I used an old photo of my grandmother and her friend. I'm fascinated by the stories behind old photographs... and I like to embellish them a little bit.
|
|
Viikonloppu on vierähtänyt kaikkea pientä näperrellessä. Yleensä kun inspiraationi on hukassa tai olen muuten vain stressaantunut jokapäiväisistä arkiasioista, lepuutan hermojani tekemällä kortteja. Tällä kertaa materiaalina oli vanhoja kirjan sivuja ja Cicely Mary Barkerin ihanan söpöjä keijukiiltokuvia... pientä hempeilyä aina silloin tällöin:)
Sain äidiltä Venäjän tuliaisina komean teekupin.
Äiti on aina ollut nirso sen suhteen, minkälaisesta kupista kahvi tai tee maistuu parhaimmalle. Kahvikupissa täytyy olla sopivan ohuet reunat ja muodon pitää olla alhaalta kapea ja levetä ylöspäin. Mikään paksu möhkälemuki ei siis käy, puhumattakaan pahvimukeista!! Tärkeää kahvi- ja teekupeissa on myös se, että ne ovat sisäpuolelta valkeita, jotta juoman hieno väri pääsee oikeuksiinsa. Samalla pystyy myös oitis erottamaan onko juoma liian vahvaa tai laihaa.
Ennen naureskelin äitini kuppivouhotukselle. Torikahvion pahvimukista tarjottavaa sumppia ei kovin usein päästy nauttimaan. Mielummin tultiin kotiin kahvinkeittoon, kun omasta kupista se maistui aina parhaimmalle. Itse en ole vielä ihan noin nirsoksi heittäytynyt, mutta huomaan kyllä jo kiinnittäväni erityistä huomiota kupin valintaan... minkäs sitä geeneilleen voi.
Täytin tässä pari viikkoa sitten 30. Helmikuu on yleensä mukavaa aikaa, talvi on kauneimmillaan, on synttärit ja ystävänpäivä... kaikkea kivaa siis.
Nyt on mukaan mahtunut kyllä koettelemuksiakin. Olen juossut hammaslääkärissä paikkauttamassa reiän jos toisenkin. Kärsin älyttömästä hammaslääkäripelosta kymmenen pitkää vuotta. Nyt alkuvuodesta uskaltauduin vihdoin jomottavan hampaan pakottamana vastaanotolle. Reikiä olikin sitten viisi! Lisäksi yhden vanhan paikan alta paljastui ikävä iso reikä. Tuomiona oli juurihoito, joka tänään sitten aloitettiin. Huh, ei kovin mukavaa.
No jos ei muuta niin ainakin tunnen itseni nyt tosi rohkeaksi ja kaiken kivun kokeneeksi:)
20 vuotta vanhassa englanti-venäjä keskustelusanakirjassa on monia hyödyllisiä ja hyödyttömiä lausahduksia. Näitä en ole itse koskaan tarvinnut, joten saatoin huoletta käyttää ne kollaaseihin. "How long is the interval? Let's go to the buffet." ja "I need opera-glasses, please."
Olen viimeaikoina hurahtanut aivan täysin vanhoihin valokuviin ja kaikenlaiseen kivaan paperitavaraan. "Ephemera", kuten englanniksi voisi sanoa. Mikä lienee suomenkielinen vastine kyseiselle termille?
Sain lisäksi eräästä kehystysliikkeestä pussillisen paspispahvin ylijäämäpaloja, sellaisia pieniä, joten nyt voin hyvillä mielin keskittyä rakentelemaan miniatyyrikollaaseja. Tässä pari.
Uuden blogin avajaiset. Hip hei! Jatkoa seuraa kunhan pääsen sinuiksi tämän homman kanssa.
