Monday, 3 September 2007

Inspiration lost and found

I teach art courses in open college, four evenings a week. My students are a mixture of beginners and advanced. It's sometimes difficult to find a common interest for everyone. The beginners are always enthusiastic, they are so open to all new information and tips, their creativity is bloomig. But it seems to me that some of the advanced students loose their spirit quite quickly. After painting for three years or so, they think it's a done deal.. nothing more to learn. They get frustrated if they can't learn to paint like Rembrandt (it might be the teacher's fault of course) and they are not interested in trying anything new.

What I'm really wondering about here is the meaning of inspiration. You can teach people all kinds of techniques of art, but you can't give them the inspiration unless they're open to it. It's very surprising to notice that those people who say they can't draw or paint, often turn out to be more creative than those who count too much on the technique itself. Technique without spirit and heart is empty and hollow.

Well, I'm also kind of worried about my own teaching abilities. This is a temporary job for me and I should concentrate on more traditional styles and methods, not like the ones I'm working on with my own art. But you must always learn and grow. We'll see how this goes.

4 comments:

millam.vuodatus.net said...

mielenkiintoinen postaus!

-mari- said...

Kiitos!

alice k. said...

Jos yhtään auttaa, tuli muistuma omilta opiskeluajoiltani. Meillä oli kahdenlaista piirustus/maalausopetusta, teoreettista ja vapaata. Teoreettisessa opittiin vankat perusteet eri tekniikoista ja materiaaleista. Se oli aika-ajoin ikävää ja pikkutarkkaa puurtamista johtuen kai opettajasta jonka mielestä kaiken oli oltava tiptop. Luovalla taidetunnilla piti joka kerta alkaa melkein alusta, sillä opettaja ei suvainnut meidän käyttää samaa tyyliä tai tapaa joka kerran. Hän halusi meidän kokeilevan, halusi että opimme monipuolisiksi ja ennenkaikkea, että innostumme. Jos yksi tapa ei tuota tulosta, valitse toinen. Aina on olemassa aiheeseen sopiva tyyli ja materiaali.
Teimme usein myös harjoituksia, että piirsimme aiheen kolmella eri tavalla. Ei toistensa kopioina, vaan käsittelemällä aihetta materiaalin kautta jolloin lopputulos oli aina erilainen. Teoreettisessa opetuksessa aiheet olivat konkreettisia (pullo, maisema, asetelma), luovassa sen sijaan abstrakteja (esim. yksinäisyys, valo, pieni) tai perustuivat kirjoista tai lehdistä poimittuihin lauseisiin.

On luonnekysymys pitääkö enemmän teoreettisesta (turvallisesta ja sääntöihin perustuvasta) vai inspiroivasta (hämmennyttävän vapaasta ja rajaamattomasta) opetuksesta. Mutta toisaalta kumpaakin tarvitaan, ilman perusteita ei voi kokeilla ja ilman kokeilunhalua jää paraskin tekniikka sieluttomaksi täydellisyydeksi.
Oppilaillasi on tuskin klassista opetustasi tasapainottavaa kokeilua, joten ehkä voisit ujuttaa sinne tänne inspiraatiota kutkuttavia harjoituksia.

Ohoh, tulipa pitkä kommentti! Mutta eniten opettaa opettajan asenne. Kaikkea voi opettaa kahdella tapaa. Kyse on kai vapaaehtoisista opiskelijoista, jotka jäävät herkästi pois jos opetus ei innostakaan. Minusta voit ihan hyvin tarjota jokaiselle jotakin, puurtajille perusopetusta ja innostujille kokeiluja. Tsemppiä syksyyn!

-mari- said...

Kiitos innostavasta kommentista! Tuo on ihan totta, jonkinlainen kultainen keskitie tekniikan ja luovan kokeilun välimaastossa olisi se hedelmällisin polku.
Vapaaehtoisessa ja maksullisessa opetuksessa on tosiaan aina se mahdollisuus, että oppilaat äänestävät jaloillaan ja jättävät koko kurssin, jos se ei anna heille mitään. Yritän tsempata itseäni ja oppilaitani:)